tiistai 26. marraskuuta 2013

Muovi

Muovi oli materiaalina minulle uusi. Tällä tavalla en ole muovista tehnyt mitään aiemmin. Olen käyttänyt ja kokeillut kutistemuovia, joka sopii myös oppilaiden kanssa kokeiltavaksi mainiosti. 

Kutistemuovista koruja. Kutistemuovi on siitä loistava materiaali, että sitä on helppo käsitellä. Ainoa kohta, jossa voi mennä pieleen, on uunissa jos unohtaa kutistemuovin uuniin liian kauaksi aikaa. 




Käytimme polystyreeni-levyä muovi kokeiluihimme. Se on pehmeämpää ja helpompaa käsitellä kuin akryylimuovi. 

Avaimenperässä on liimattuna polystyreeniliimalla yhteen limattuja levejä, joista sitten sahasin pienempiä paloja. Laitoin vähän ronskilla kädellä liimaa (ajatuksella enempi parempi), mutta se tursuili välistä ulos, joten pelastuksena jouduin liimaamaan yhden levy lisää (toinen valkoinen). Tämän seurauksena yhteenliimatusta palasta tuli melko paksu ja sen käyttäminen oli hieman haasteellista. Ohuempaan levyynhän saisi tuon avainrenkaan suoraan kiinni, ilman apuvälineitä, jolloin se olisi kestävämpi.   


Sama paksuusongelma tuli vastaan näissä korvakoruissa. Kun kerroksia oli paljon, oli hankala keksiä miten korun saisi kiinnitettyä korvakorukoukkuihin. 



Halusin myös testata kuvion sahaamista muovista. Piirsin kuvion ensin muoville ja sahasin sen jälkeen kuvion. N-kirjainhan on melko yksinkertainen ja se olikin helppo toteuttaa. Reunat hioin hienolla hiomapaperilla. 


Opettajamme oli tehnyt tyylikkäät salaattiottimet, joista innostuin kovasti. Lähdin innoissani ensimmäisenä muovityönä toteuttamaan salaattiottimia. No, ei mennyt kuin Strömsössä. 
Kuumennuslaite oli ollut päällä jo muutaman tunnin siinä vaiheessa, kun oli minun vuoroni päästä sulattamaan ja pehmentämään muovia keskiosan ´ryppyä´ varten. Koska koko liuskaa ei haluttu sulattaa laitettiin viiluja tiettyihin kohtiin suojaksi, jossa ´rypytys´ saataisiin vain tiettyihin kohtiin. Ilmeisesti laite oli liian kuuma ja muovinpalani suli kiinni viiluihin. No, yritin olla lannistumatta ja yrittää silti tehdä ottimet valmiiksi. Hioin muotoa ja yritin kaunistella ja parannella pieleen mennyttä työtä. Muovi oli kuitenkin liian sulanut ja taittui rumasti eikä käyttäytynyt lainkaan kuten piti. Epäonnistumisista kuitenkin oppii. Vielä en ihan tiedä mikä tämän työn oppi oli, mutta ainakin se, ettei muovia saa lämmittää liikaa. 



Lempparini muovitöistä oli tämä kirjatuki. Yksinkertainen, kaunis ja siinä on juju. Oppilaiden kanssa tälläisen toteuttaminen on helppoa, sillä kirjatukeen tarvitaan vain tarpeeksi iso suorakaiteen mallinen pala polystyreeniä, jonka jokainen oppilas voi muotoilla haluamansa malliseksi. 
Muoto sahataan ja reunat hiotaan. Mitataan hyvä paikka taitokselle. Raumalta löytyi lämmityslaite, joka lämmitti vain tietystä kohtaa. Kuumailmapuhaltimen kanssa tämä onnistuu, mutta tarkkana saa olla, ettei muovi pääse lämpiämään ja sulamaan liikaa. Lämmitetty muovi laitettiin 90´ kulmaan muottia vasten (meillä oli levy, johon oli ruuvattu pala lankkua). Muovikappaletta painettiin tukea vasten ja kun se oli tarpeeksi jäähtynyt se kovetettiin vielä kylmän vesihanan alla.  



Kovin painavia lasteja ei tämä kirjatuki jaksa kannatella.


Innostuin koruaiheesta ja halusin tehdä muovista myös koruja. Halusin yksinkertaisia muotoja, joita oppilaatkin voisivat tehdä. 
Korut ovat siitä kivoja, että ne ovat pieniä, helposti valmistettavia ja ne voi tehdä myös lahjaksi, jolloin suunnittelun lähtökohdaksi voi ottaa lahjansaajan ja sen miettimisen, millaisesta korusta lahjansaaja pitäisi.  



Oppilaiden kanssa muotojen suunnittelussa kannattaa painottaa helppojen ja yksinkertaisten muotojen valistemista. Sydän on muotona ihana ja kaunis, mutta haastava sahata. 
Reijän poraaminen on helppoa ja jokainen pystyy sen tekemään itse. Suunnittelussa kannattaa ottaa tosin huomioon, miten reijän paikka vaikuttaa korun käytettävyyteen ja estetiikkaan.






Käsityön nelikenttä (Huovila, HIntsa & Säilä; Kirja käsityöstä 2010) 
Muovitöissä

Tiedot ja taidot
- muovin käyttäytyminen ja muokkaaminen
- muovin; sahaaminen, poraaminen, lämmittäminen, kuumataivutus, liimaaminen

Suunnittelun taidot
- suunnittelun kriteerit; välineet, materiaalit, esteettisyys, tarkoituksenmukaisuus ja toimivuus sekä sopivuus käyttäjälle
- ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen
- värisuunnittelu

Työskentelyn taidot
- oman työn vaatimien työvaiheiden hahmottaminen
- työturvallisuus
- tarkkuus ja huolellisuus
- kärsivällisyys

Kasvamisen taidot
- oman ja toisen työn arvostaminen
- ideoiden ja tuotteiden arvostaminen
- mahdollisuus pyrkiä parempaan
- epäonnistumisen sietäminen

Ketju

Pääsimme Kouluelektroniikkaan kokeilemaan muinaisketjun valmistamista. Koruihmisenä olin aivan innoissani.
Paikoillemme oli laitettu valmiiksi seuraavat välineet; korulenkkien sahausalusta, sahaus-/kierityspuikko, korusaha, korupihdit, tompakkilankaa, teräsrasvaa.


Saimme tompakkilankaa, jonka pääty piti napauttaa litteäksi. kiertityspuikko pujotettiin alla olevaan kieritysrautaan (jossa on erikokoisia reikiä). Langan litteä pääty langasta pujotettiin kierrityspuikon päädyssä olevaan koloon ja alettiin kiertämään. Jujuna oli pitää lanka niin, että se kiertyi tiukasti yhteen.



Tämän jälkeen sahaan otettiin rasvaa ja alettiin sahaamaan, rauhallisella tasaisella tyylillä.



Renkaita alettiin kiinnittämään toisiinsa. Jokainen rengas aukaistiin ensin taakse päin, jonka jälkeen se väännettiin itseä kohti ja lopuksi osat kohti toisiaan.




Lisäksi saimme leikata ohuesta kuparilevystä laattoja, joita voi muokata erilaisiksi koruiksi. Leikkausväline oli hauska ja helppokäyttöinen. Kahden metalli palan väliin  (joissa oli erikokoisia reikiä) laitettiin kuparilevy, jonka päälle laitettiin ´paino´joka oli juuri reijän kokoinen. Tätä painoa lyötiin napakasti vasaralla, jolloin kuparista leikkaantui täysin pyöreä pieni laatta. 


Laattojen reunat hiottiin hienon hienolla hiomapaperilla. Leikkurilla sai tehtyä siistin pienen reijän laattaan ripustusrengasta varten.


Innostuin vielä meisteillä koristelemaan laattoja.


Lopuksi korut laitettiin rummutukseen, jossa haulit hioivat korut kiiltäviksi ja sileiksi. 


Korvakorukoukkujen valmistaminen oli uusi kokemus sekin. Ne oli melko helppo valmistaa, kun sai kiinni ajatuksesta ja tekniikasta. 



Näitä laattoja, joihin punsseleilla hakkailin kuvioita ja kirjaimia, olisin voinut tehdä loputtomiin. 
Ihania, helppoja, kauniita. 


Tämä oli minulle uusi tekniikka, mutta koruhullulle täysin sopiva ja täysin koukuttava. 
Täältä löytyy lisää ohjeita. 

Mökki

Alumiininen mökki oli ajatuksena ihana. Toteutus ja materiaalin valinta sekä sen soveltuvuus kynttilälyhdyksi alkoi epäilyttämään jo valmistusvaiheessa. Onneksi ystävä teki samanlaisen, jolloin saimme jaettua tuskaamme. Suunnitteluvaihe oli pitkä ja aika tarkkaan saimme pohtia, minkä osan leikkaamme, minkä osan taitamme, mihin saamme popniitit kiinnitettyä, kuinka korkean mökistä tekee, jne. Teimme ensin paperisen kaavan, jonka saimme koekasattua ja jonka avulla saimme piirrettyä alumiinilevylle mökin kaikkine kulmineen ja leikkausviivoineen.

Alumiinilevylle piirrettiin mökin ulkoreunat sekä taitteet.


Tämän jälkeen leikkasin mökin reunat isolla leikkurilla niin pitkälle kuin pystyin. Isolla leikkurilla reunat pysyivät siistimpinä, eikä niihin tullut sahalaitaa, joka peltisaksilla leikatessa helposti tuli.




Osan taitoksista sain tehtyä isolla taittamiskoneella, mutta mökki sisälsi paljon kulmia, jotka vaikuttivat toisiinsa. Kulmat oli taitettava tietyssä järjestyksessä, jotta ne sai ylipäätänsä taitettua.
Ikkunat porasin pylväsporakoneella isomalla ja pienemmällä terällä. Isolla terällä poratessa minulla ei ollutkaan levy kunnolla kiinni ja se lähti pyörimään terän mukana, jonka seurauksena levyyn tuli rumia jälkiä. Yritin pelastaa tilannetta hiomalla pintaa hiomapaperilla. Aluksi pinta näytti kauhelta, mutta nyt tuo pinta näyttää itse asiassa ihan hauskalta.

 Popniittauksesta en jostain syystä ottanut kuvia, mutta se oli koko projektin helpoin asia. Popniittiä varten merkattiin niitille paikka, porattiin reikä ja lopuksi naksautettiin popniittipihdeillä popniitti paikoileen.

Oppilaiden kanssa valmistettavaksi työ on liian vaikea, mutta alumiinin taittaminen sopii mielestäni hyvin alakouluun, jossain yksinkertaisemmassa muodossa. 




Lopputulokseen olen yllättävän tyytyväinen. Mielestäni mökistä tuli suloinen. Vähän vino ja hyvin omaperäinen. Kynttilää en mökissä uskalla polttaa pientä hetkeä kauempaa, mutta koriste-esineenä se on oikein sievä.

Emalointi

Olen aina ihaillut emaloituja koruja. Nyt olin innoissani, kun pääsin tekemään niitä itse.
Käytössämme oli Efcolor emalointijauhe, joka sulaa 160´c, jolloin se sulaa kotiuunissa tai hellan levyllä.

Movemberin innoittamana tein viikset. 

Kuvio piirretään kuparille ja leikataan irti. 


Reunat viilataan ja hiotaan niin, ettei siihen jää teräviä reunoja. 
Korulenkkiä varten porataan reikä (tässä tapauksessa reijät). 



Pinta puhdistetaan sitruunahapolla ja huuhdellaan vedellä sekä kuivataan hyvin. 
Emalointijauhe ripotellaan korupalan päälle. 


Kuparilevy emailointijauheineen nostetaan varovasti hellanlevyn päälle (jonka päällä on alumiinufoliota sekä ritilä). Korun saa ottaa pois, kun pinta on kupruillut ja sen jälkeen sileentynyt. 




Lisäksi tein joulua ajatellen punaiset yksinkertaiset korut lahjaksi (tai ehkä lahjaksi). 
Nämä korut ovat yksinkertaisemmat kuin viiksi-koru. Valmistustekniikka oli samanlainen kuin aiemmin. 
Kuparilevylle piirretään korun ääriviivat. Tämän korun sain leikattua isolla leikkurilla, jolloin reunat olivat siistit sekä tasaiset. Lisäksi ennen emalointia porataan reikä korulenkkiä varten. 





Koska minulle jäi kuparilevyä vielä jäljelle ajattelin käyttää sen tehokkaasti (ja koska hieman innostuin emaloinnista). Tein lisää yksinkertaisen mallisia korulaattoja. Ideana ihania värejä ja hieman tyttömäistä kimalletta. 






Innostuin vielä kokeilemaan erilaista muotoa ja emalin yhdistämistä. Kylmäpakotin kuparilevyn ja porasin reijän korulenkkiä varten. Eräällä opiskelukaverilla oli kakkupaperia mukanaan ja hän kokeili kakkupaperia sabluunana. Kuvio oli kaunis ja varsinkin voimakkailla väreillä, kuvio oli todella näyttävä.