Didaktista pohdintaa

Valitsin kuudennen luokan siksi, että asiaa tutkittuani totesin, että saranan käyttö on kuudennella luokalla uutena tuleva asia. Kuudesluokkalaisilla on jo tarvittavia taitoja rasian suunnitteluun ja valmistamiseen. Heillä on melko hyvät käsitykset omista taidoistaan ja kyvyistään. Uskon työn olevan myös motivoiva ja kasvattava kun tuote suunnitellaan ja tehdään jollekin toiselle. Samalla oppilas joutuu miettimään toisen ihmisen mieltymyksiä ja makua sekä pohjaamaan suunnittelunsa sille. Tavoitteena on saada oppilas oppimaan sen miten sarana kiinnitetään ja mitä kaikkea saranan kiinnittämisessä on otettava huomioon. Oppilas suunnittelee ja valmistaa tuotteen toiselle henkilölle ja ottaa sen huomioon suunnittelussaan. Oppilas tutustuu myös verhoilemiseen.  Tavoitteena on tutustua yhteen (uuteen) puuliitokseen sekä ottamaan huomioon siihen liittyvät asiat ja kriittiset kohdat. Oppilaan on myös harjoiteltava tarkkuutta, jotta liitokset onnistuvat ja rasia toimii.

Tavoitteena on myös ottaa suunnittelu ja nimenomaan toiselle henkilölle suunniteltava tuote keskeiseen osaan. Suunnittelussa myös kiinnitetään huomiota siihen, että värit, kuvio ja kangas luovat eheän kokonaisuuden. Kirjonta on jo kuudesluokkalaisille jo ennestään tuttua mutta oman kuvion suunnittelu on aina oppilaille motivoivaa. Korurasian valmistuksessa ja suunnittelemisessa oppilas myös joutuu miettimään mitä pitää ottaa huomioon kun yhdistetään kangasta ja puuta. 

Valitun tekniikan tavoitteita on tutustua yhteen puunliitosmalliin ja opetella tekemään se. Tekniikat valikoituivat sen mukaan, mikä rasian valmistuksessa on järkevää. Myös materiaalin valinta vaikutti osaltaan tekniikoiden valintaan. Kirjonta on vanha ja mielestäni monipuolinen osa käsitöitä, joten se oli kiva yhdistää projektiin. Yhtä hyvin rasian kannen voisi painaa kankaanpainamisen menetelmillä tai esimerkiksi applikoida kankaaseen jotain. Kirjotut korurasiat ovat myös osaltaan vanha kaunis perinne, jota on kiva viedä eteenpäin oppilaille ja oppilaiden omaa suunnittelua siihen yhdistäen. Uskon, että näin saadaan moderneja verisoita vanhasta klassisesta mallista. 

Mahdollisia ongelmakohtia ja haasteita voivat olla rasian valmistuksessa mm. saranoiden kiinnittäminen, palojen sahaaminen niin suoraan, että ne saadaan hyvin koottua rasiaksi. Myös kankaan taittelussa on omat hankaluutensa, jotka on hyvä tiedostaa ja olla tarkkana kangasta kiinnitettäessä. Lisäksi opettajan on ohjattava oppilaita, niin, etteivät he suunnittele rasioista liian suuria eivätkä suunnittele liian vaikeita tai monimutkaisia kuvioita omaan kirjontakuvioonsa omaan taitotasoonsa nähden. Rasian voi toki toteuttaa jollakin muullakin liitoksella, jolloin oppilaan oma osuus lisääntyy. Valitsin tämän liitoksen, koska sitä suositeltiin hyvin oppilaille sopivaksi ja melko helpoksi. Opettajan on hyvä olla skarppina, jotta hän tietää, millaisia rasioita oppilaat ovat suunnittelemassa ja valmistamassa, jotta hän voi puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin jo hyvissä ajoin.  

Eriyttää voi mm. kirjontakuvion monimutkaisuudella sekä rasian koossa. Myös rasian reunoihin voi voi maalata mahdollisesti jotain, joka sopii rasian kokonaisilmeeseen. Korurasiaan voi myös tehdä pehmusteet sisäpuolelle. Tätä ideaa voisi käyttää hyväkseen vaikka puutyökerhossa, jos oppitunneilla tuntuu aika loppuvan kesken.
Käsitöissä koen, että oppilaat myös eriyttävät myös itse itseään suunnittelusta lähtien. Opettajan rooli on tärkeä, jotta jokainen suunnittelee omaan taitotasoonsa nähden sopivan työn. Opettaja voi myös eriyttää projektin teon aikana oppilaan tilanteen mukaan. Jos joku on valmis nopeammin kuin muut voi korurasiaan tehdä vaikka korun yllätykseksi lahjan saajalle. 

Projektin voisi integroida historiaan tai äidinkieleen tai uskontoon. Uskonnossa voitaisiin miettiä lähimmäistä ja sitä miten lähimmäisiä voi huomioida. Äidinkielessä voidaan kirjoittaa prosessikirjoituksella tarina lahjansaajasta ja kirjoitus voitaisiin liittää osaksi lahjaa.