Löylykauha

Opiskeluidemme aluksi eräs ryhmästämme kysyi, että ´tehdäänhän me löylykauha?` No, siitähän tuli jo lentävä lause ja pitihän se sitten myös tehdä!

 Halusin tehdä ohjeen löylykauhan valmistamiseen, sillä tuntui siltä, että siinä oli niin monta vaihetta, että unohdan kuitenkin jotain, jos en kirjaa vaiheita ylös.

Kuppi:
1. Kuparista leikataan n. 1cm suurempi pala kuin mitä kupin muotti on. Ympyrä mitataan ja piirretään kuparilevyyn.

 2. Taita reuna n. 1cm muotin reunan yli hakaten kumivasaralla. Kupin muotoa voi lyödä pikkuisen jo tässä vaiheessa.

3. Kuumenna kuparilevyä kaasupolttimen avulla, kunnes se on punertava.

4. Jäähdytä kupari vesihanan alla.

5. Kuivaa kupari paperilla ja puhdista pinta teräsvillalla.

6. ´Paukuta´ kuparia muotin päällä ja koita saada kuppiin muotoa. Varmista, että reunat pysyvät muotin reunan yli kun hakkaat.

Toista vauheita 3-6 kunnes kuppi on tarpeeksi syvä.

8. Leikkaa ylimääräinen reuna pois leikkurilla.

9. Ota puinen muotti sekä pyöreäpäinen vasara ja hakkaa reunoja tasaisemmaksi.

10. Viilaa ja hio kupin reunasta terävät reunat tasaiseksi.

11. Kiillota kuppi teräsvillalla ja viimeistele kiilloitusaineella.

Varsi:
1. Katkaise varren metallitanko halutun pituiseksi.

2. Kuumenna varren toista päätä ahjossa kunnes se hohkaa punaisena.

3. Tao pää litteäksi aina välillä kuumentaen ja jatken takomista. Myös varren pään muotoa voi hieman takoa pyöreämmäksi.

4. Kun varren pää on halutun mallinen anna sen jäähtyä. Varren jäähdyttyä viilaa pää kauniiksi.
Me kuumensimme vielä varren ja valelimme sen jäteöljyllä, jolloin siitä tuli musta.

Kupin ja varren yhdistäminen

1. Katso miten kauha ja varsi istuvat toisiinsa ja muokkaa tarvittaessa (vääntämällä tai hieman hakkaamalla vasaralla).

2. Merkitse varren päähän reikien paikat ja poraa pylväsporakoneella reijät (2kpl) varteen. Varmista, ettei varsi pääse liikkumaan poraamisen aikana kiinnittämällä se hyvin.

3. Merkitse kuppiin alemman reijän paikka ja poraa se käsiporalla.

4. Varmista, että kupariniitti sopii juuri porattuihin reikiin. Leikkaa niitti niin, että niitin artta jää näkyviin noin 2-3mm.

5. Lyö niitti paikoilleen ensin reikäpäisellä punsselilla, jolloin osat menevät tiiviisti yhteen ja tämän jälkeen pyöreäpäisellä punsselilla. Varmista, että niitin pää pysyy punsselissa, joka on kiinnitettynä puristusrautaan.

6. Tasoita ja kaunistele niitin pää vielä pyöreäpäisellä vasaralla hakaten.

Niitti sisäpuolelta: 

7. Varmista, että kuppi ja varsi ovat hyvässä kulmassa toisiinsa nähden ja poraa toinen reikä kuparikuppiin.

8. Kiinnitä toinen niitti kuten ensimmäinenkin.

9. Lakkaa spray-lakalla ja anna kuivua.

Kahva;
1. Hio ja teroita varren toista päätä hiomakivessä. Varteen voi tehdä pieniä lovia joko meistillä tai hiomakoneella.

2. Sahaa sopivan mittainen puupala kahvaksi. Hio ja muotoile tarpeen mukaan.

3. Poraa varren puuosaan sopivan kokoinen reikä metalliosaa varten. Testaa metallivarren istuminen puuvarteen ja jos se istuu hyvin, liimaa kaksikomponenttiliimalla osat yhteen.

Löylykauhan valmistaminen on melko perinteinen asia koulun teknisessä työssä. Oppilaat pitävät työstä ja monessa koulussa kuulee lauseen; "meidän koulussa on aina tehty löylykauha". Perinteikästä ja käytännöllistä. Opettajan näkkulmasta löylykauha on monipuolinen työ, joka yhdistää monia eri tekniikoita ja materiaaleja.

Käsityön nelikenttä (Huovila, HIntsa & Säilä; Kirja käsityöstä 2010) 

Metallitöissä

Tiedot ja taidot:
- Eri käsittelytekniikat; pakotus, taivuttaminen, takominen, hehkuttaminen.
- kuumakäsittelyn tilat ja niiden käyttö
- kuumakäsittelyn kriittiset kohdat sekä työturvallisuus kuumakäsittelyssä
- metallin leikkaaminen ja poraaminen
- metallin hiominen ja viilaaminen
- metallin merkitseminen
- metallin poraaminen
- metallin kiillottaminen
- metallin lakkaaminen
- materiaalitietous
- mittaaminen
- työvälineiden käyttö

Suunnittelun taidot;
-tuotteen toimivuus
- oma suunnittelu ja suunnittelun sekä lopputuloksen käytännöllisyys
- kokonaisuus
- esteettisyys

Työskentelyn taidot:
- työskentelyn taidot
- tarkka työskentely
- kärsivällisyys materiaalin käytössä
- työturvallisuus
- kuumakäsittelyn kriittiset kohdat
- kuumakäsittelyn tilat ja niiden käyttö
- työvälineiden asianmukainen käyttö
- arviointi; suunnittelun, prosessin ja valmiin lopputuloksen arviointi sekä oppilaan itsearviointi

Kasvamisen taidot:
- materiaalin, tuotteen ja työn sekä oman työn arvostaminen
- ongelmanratkaisutaidot ja niiden kehittyminen
- työn ilo ja oman kädenjäljen arvostaminen
- kestävä kehitys ja kierrätys

Yksinkertaisia pelejä - KSP2 soveltava tehtävä

KSP2 kurssin soveltava tehtävä

Yksinkertaisia pelejä

Lähdin suunnittelemaan opetettavaa kokonaisuutta omista käsityötaidoistani. Alakoulun teknisen työn tunneista on aikaa ja okl:n teknisen työn demoista ei tunnu jääneen mitään mieleen, joten halusin projektin, jossa en hyppäisi liian suuriin saappaisiin.

Keskustelin erään koulussamme teknistä työtä opettavan opettajan kanssa siitä, mitä koulussa on aiemmin opetettu, mitä koulussamme tehdään aina teknisen työn tunneilla ja luokka-asteilla ja mitä hän suosittelisi minulle projektiksi. Aloitin osallistumalla kyseisen opettajan 5.vuosiluokan teknisen työn tunneille. Aluksi oli tarkoitus seurata yksi- tai kaksi kaksoistuntia, mutta päädyin olemaan tunneilla lähes kahden ja puolen kuukauden ajan; osin apuopettajana (omien taitojeni mukaan varmistellen ´oikealta´ opettajalta, etten neuvonut väärin), osin opettajana oman teknisen työn tehtäväni kautta. Tämä ratkaisu oli oikein loistava. Sain nähdä miten toinen opettaja muodostaa tunnin ja miten hän käsittelee erilaisia tilanteita. Kävin myös toisen opettajan yhdellä tunnilla seuraamassa ja näin taas toisen opettajan tavan opettaa ja tehdä töitä. Koin tämän oikein hyödyllisenä. Kokeneemman opettajan opetuksesta ja käytännöistä oppi itse valtavasti. Samalla tuli ajatelleeksi miten oman tuntinsa rakentaisi ja mitä kriittisiä kohtia tunneilla voi olla.

Omaksi opetettavaksi projektiksi valitsin kaksi erilaista peliä, joista oppilaat saivat valita kumman haluavat tehdä. Syy pelien valitsemiseen oli se, että oppilailla oli projektin aloitusvaiheessa vanhat työt vielä melkoisesti kesken, joten halusin valita pienen työn, joka ei veisi paljoa aikaa ja olisi realistinen käytettävissä olevaan aikaan ja materiaaleihin nähden. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että oppilaat saisivat tehdä vaikka molemmat pelit, jos aika vain riittäisi. Viidennen vuosiluokan oppilaiden keskeneräisenä työnä oli purjelaiva. Oli hauska seurata oppilaita ja heidän työskentelyään. Oppilaiden persoona näkyi heidän töissään ja työskentelyssään.  Ryhmässä oli kaksi tyttöä, joiden työnjälki oli aivan uskomattoman kaunista ja siistiä. Opettaja sanoikin, ettei ole nähnyt niin huolellista, siistiä ja taitavaa työskentelyä ja työnjälkeä kuin näillä tytöillä oli. Samalla muistin, että oppilaan persoona näkyy sekä suunnittelussa, että valmistusprosessissa sekä tietenkin valmiissa tuotteessa. Jäin miettimään kuinka paljon oppilaan oma persoona saa näkyä valmiissa tuotteessa. Kuinka pitkään opettaja voi ´lähettää´ oppilaat takaisin viilaamaan, hiomaan ja viimeistelemään työtään, jos oppilaan motoriikka on todella heikkoa? Missä menee raja, että tällainen viimeistely alkaa murentamaan oppilaan itsetuntoa? Ja kuinka pitkälle se on pedagogista, oppiaineen luonteeseen liittyvää ja oppilaan parhaaksi?

Pelit olivat Erakon-peli ja ristinolla (´jätkän shakki´)-peli. Erakon pelissä on pelilauta, jossa on 37 reikää ja 36 nappulaa. Pelilauta on liimalevyä tai leveää lautaa ja pelinappulat sahataan kapeasta rimasta. Reijät porataan pylväsporakoneella. Ristinollassa pelilauta on lautaa tai vaneria ja pelinappulat voivat olla sahattu pyörestä (isosta) tai neilskulmaisesta rimasta tai oppilaat voivat keksiä pelinappulat luonnosta. Pelinappuloita on vähintään 2 x 3 kappaletta. Tärkeää on, että pelinappuloita on yhtä monta samanlaista.

Käsityön nelikenttä (Huovila, Hintsa & Säilä, 2010);

Arviointi&Tavoitteet 

1. tiedot ja taidot;

* materiaali; vaneri tai ohut lauta, lakka, rima. Miten materiaali vaikuttaa sen käsittelyyn? Miten vaneria tulee sahata verrattuna lautaan?  Mitä ja miten työturvallisuuteen liittyviä asioita on otettava huomioon?

* tekniikat; mittaaminen ja merkkaaminen, sahaaminen suoraan, reikien poraaminen oikean syvyisiksi, sahaaminen oikeaan syvyyteen, pintakäsittely, värien käyttö.

* työvälineet; saha, pylväsporakone, hiomapaperi.

2. Suunnittelun taidot;

* esteettinen suunnittelu; värit, viimeistelyn huolellisuus.

*tekninen suunnittelu; miten huolellisuus vaikuttaa pelin toimivuuteen? Tuotteen käyttötarkoitus. Sahaamisen sekä poraamisen kriittiset kohdat.

3, Työskentelyn taidot; 

* työn tekeminen; huolellisuus, oma ideointi valmiin mallin kohdalla, ohjeiden noudattaminen.

* vastuu; työskentelytilan siisteys, kaverin auttaminen, työturvallisuus.

* arviointi; prosessin, työskentelyn sekä valmiin tuotteen arviointi. Itsearviointi opettajan arvioinnin lisäksi.

4. Kasvamisen taidot; ilo, kulttuuri, itsetunto, kestävä kehitys, kriittisyys, kärsivällisyys, huolellisuus.

Erakon pelin nappuloiden sahaamiseen teknisen työn opettajamme keksi nopean ja loistavan telineen, joka auttoi kapean riman sahaamisessa. Rima asetettiin palikoiden väliin, jolloin sen sahaaminen helpottui huomattavasti.

Koska olen tulokas teknisen työn puolella, en halunnut valita liian vaikeaa projektia. Halusin projektin, jonka itsekin osaisin valmistaa ja ohjata itsevarmasti. Halusin myös sellaisen projektin, jossa ei tulisi minulle liian vieraiden työkalujen käyttöä. Nyt kun olen opettanut tämän syksyn omaa teknisen työn ryhmää, olen kerännyt ja kasvattanut itsevarmuutta opettajana. Olen myös rohkeasti kysellyt kollegoiltani vinkkejä ja neuvoja opetukseen ja kokenut ne hyödyllisiksi. Olen myös saanut luvan ja mahdollisuuden mennä seuraamaan heidän tuntejaan aina silloin tällöin ja oppinut jokaisella kerralla jotakin. Joskus se on ollut pieni käytännön asia tai isompi idea tunnin aloittamisesta ja siitä, miten ohjata oppilaita yksilöllisesti. Kokeneemmalta opettajalta voi poimia ideoita ja vinkkejä ja soveltaa niitä omaan opetukseensa ja poimia itselleen ja omalle opettajan persoonalleen toimivimmalla tavalla.

Haasteena tälle oppimis- ja opetusjaksolle oli se, etten tuntenut oppilaita ennestään. Siksi halusin myös pitää projektin yksinkertaisena. Oppilaat olivat fiksuja ja motivoituneita ja ryhtyivät innolla hommiin. Toki ryhmästä löytyi muutama oppilas, jotka näpersivät yhtä pientä kohtaa koko tunnin juoruten samalla kaverinsa kanssa saamatta mitään aikaiseksi. Saimme muutaman hyvän pohdinnan ja aivoriihen aikaiseksi oppilaiden miettiessä miten peli kannattaa pintakäsitellä, jotta maalaus, lakkaus, petsi, tms. ei hankaloittaisi pelin pelaamista. Se oli itselleni loistohetki, kun oppilaat ryhtyivät pohtimaan asiaa yhdessä ja miettivät erilaisten vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.

Peli-projektin motivointina voisi mielestäni käyttää sitä, että peli tehdään lahjaksi jollekin. Usein olen huomannut, että oppilaat tekevät huolellisemmin ja tarkemmin työnsä, jos jo alusta alkaen työ tehdään lahjaksi. Oppilaita siis näyttäisi motivoivan lahjaksi tekeminen. Samalla opettaja voisi ohjata oppilasta miettimään, miten työn, ja varsinkin valmiin mallin, voisi muokata lahjan saajan ´näköiseksi´ ja mieleiseksi. Oppilaat voisivat myös ideoida itse omia pelejään pienryhmissä ja keksiä pelilaudan, säännöt, nappulat, jne. Suunnitelmat ja ideat suunniteltaisiin ryhmissä (miksei vaikka käyttäen jotakin tietokoneen suunnitteluohjelmaa) ja jokainen saisi toteuttaa oman näköisensä pelin samasta pelistä, jota pelattaisiin samoilla säännöillä ja samalla idealla. Oppilaat voisivat pohtia yhdessä suunnitelmiensa heikkouksia ja vahvuuksia yhdessä ja kehittää sääntöjä ja ideoita pelin toimivuuden parantamiseksi.  Opettaja antaisi oppilaille tietyt rajat, joiden puitteissa toimia, esimerkiksi materiaalin määrän ja laadun. Tällöin toteutuisi hienosti ajatus kokonaisesta käsityöprosessista (Huovila, Hintsa&Säilä, 2010, 9). Mutta jos projektin muuttaisi tällaiseksi oppilaslähtöiseksi, se vaatisi tietysti enemmän aikaa ja opettajalta avointa mieltä sekä vahvaa oman alansa tuntemusta. Opettajalta vaadittaisiin myös vahvaa ohjausta, jotta oppilaiden ideat eivät lähtisi ihan maata kiertävälle radalle. Uskon, että tällainen projekti voisi toimia motivoituneen ja innostuneen sekä taitavan ryhmän kanssa. Mutta juuri tästä syystä opettajan on tunnettava oppilasryhmänsä hyvin; heidän vahvuutensa, heikkoutensa ja mahdolliset piilevät kykynsä. Valmiin mallin tarjoaminen toimii toisilla ryhmillä hyvin ja on opettajalle aina turvallista ja helpompaa.

Koulumme tekstiilityön opettaja antaa oppilaille oppimispäiväkirjan, johon oppilaat jokaisen kaksoistunnin jälkeen kirjaavat sen tunnin onnistumiset, oppimiset sekä kriittiset kohdat. Tällaista mallia voisi mielestäni hyvin käyttää myös teknisen työn tunneilla. Oppilas pääsisi pohtimaan omaa oppimistaan ja edistymistään. Kun työ on valmis, oppilas näkee oman kehityksensä ja pääsee reflektoimaan omaa oppimistaan. Uskon, että jos tällaisen ottaisi käytännöksi, oppilaan oppisivat analysoimaan ja huomaamaan oman kehityksensä ja oppimisensa paremmin, kun se tehtäisiin jokaisen työn kohdalla.

Työturvallisuus on asia, jota ei koskaan voida painottaa tarpeeksi. Oppilaat voisivat jo etukäteen projektia suunnitellessaan miettiä, mitkä kohdat työstä ovat sellaisia, joissa työturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Voisiko se, että oppilaat miettisivät etukäteen näitä työturvallisuus asioita muistuttaa oppilaita siinä kohtaa kun he tekevät työtä työturvallisuusasioista entistäkin paremmin? Itse ja muut koulumme teknisen työn opettajat painotamme oppilaille työturvallisuus asioita joka tunti. Usein nämä painotukset ja muistutukset tulevat ´ylhäältä´- opettajalta. Jos oppilaat miettisivät itse mitkä asiat ovat vaarallisia ja miten niitä huomioidaan, opettaisi oppilaita mahdollisesti kiinnittämään huomiota asiaan entistäkin paremmin. Olen huomannut, että vahinkoja sattuu (ja jostain syystä jotkut lapset ovat erityisen tapaturma-alttiita ja teknisen työn luokan ensiapukaapista on kaivettu ainakin sitä laastaria), mutta myös sen, että kun vahinkoja sattuu, niin muut oppilaat osaavat olla todellakin tarkkoina kyseisen työvaiheen kohdalla. 

Haasteena teknisessä työssä on myös se, miten saada oppilas itse tarkastelemaan omaa työnsä laatua. Itse olen tarkka ja mielestäni tarkkuus ja huolellisuus ovat tärkeä osa käsityökasvatusta. Toki oppilaan oma ´käsialakin´ saan ja sen pitää näkyä. Mutta miten saada oppilas itse pohtimaan ja analysoimaan sitä koska työ on valmis ja hyvä seuraavaa työvaihetta varten valmis, eikä aina menisi opettajalle kysymään ”onko tää jo hyvä?”. Toki on opettajan tehtävä ohjata oppilasta, mutta joskus tuntuu siltä, että oppilaiden pitkäjänteisyys on melkoisen heikkoa. Tämä voisi olla eräs kasvatuksellinen tavoite teknisen työn ja erilaisten projektien kohdalla.

Kaiken kaikkiaan koin keväisen seuraamisjakson todella hyödyllisenä. Jokaisessa alakoulun opetettavassa aineessa pitäisi päästä seuraamaan toisia opettajia heidän työssään. Näkemään miten he opettavat, miten he opettavat, mitä tekniikoita ja mitä kikkoja heillä on käytössään. Opin varmasti parin kuukauden aikana kahdelta teknisen työn opettajalta enemmän kuin voisin itsekseni kokeilemalla oppia muutaman vuoden aikana. Jokaisella opettamallani tunnilla opin jotakin. Joko loistavana ideana ja onnistumisena tai kantapään kautta.  Ja jokaisella tunnilla jota tulen opettamaan, tulen varmasti oppimaan jotakin. Toivottavasti kuitenkin enemmän noiden loistavien ideoiden ja onnistumisten kautta.

Lähteet;

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J, 2010. Kirja Käsityöstä. WSOYpro.

Tölkinvetimistä virkkaaminen

Tämä on ollut projekti, jota olen suunnitellut pitkään. Opetella virkkaamaan tölkinvetimistä (nipsuttimista, marsun nenästä, klipsuista... Rakkaalla lapsella on monta nimeä...) jotain. Aloitin tästä tasaisesta pinnasta, vaikka vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka. Ohjetta en suomeksi löytänyt (ainakaan sellaista, josta olisin jotain saanut irti), joten ajattelin yritää kirjoittaa sellaisen. Kommentoida saa ja antaa palautetta, jos jokin kohta on epäselvä.

Tason virkkaaminen tölkinvetimistä
(esim laukkuun tai pussukkaan)

Tarvitset:
- tölkinnipsuja
- pihdit & (sivu)leikkurit
- lankaa * Nylonlanka on kuulemma parasta ja kestävintä, itse käytin merseroitua puuvillalankaa)

* Aluksi nipsut kannattaa huuhdella. Jotkut käyttävät pesuainetta, minä turvauduin pelkkään veteen, jottei nipsun pinta kärsisi. Sen jälkeen huolellinen kuivaus.

* Sen jälkeen nipsut siistitään. Osassa kiinnitysosa hajoaa kun nipsu irroitetaan tölkistä, jolloin sen reunat voi siistiä. Itse pidän enemmän siitä tyylistä, jossa kiinnitysosa taitetaan nipsun alle. Leikattu reuna voi hangata langan poikki, kun taan taitettu on langalle hellävaraisempi. Itse olen käyttänyt korupihtejä ja -leikkuria, mutta mitkä tahansa vastaavanlaiset työkalut käyvät.

* Tee aloitussolmu. Ota kaksi nipsua, aseta ne oikeat puolet vastakkain. Voit itse valita haluatko virkata ensin isompaan vai pienempään koloon. Suurta eroa ei lopputuloksessa ole.
Tee 2 kiinteää silmukkaa (Pujota koukku vastakkain olevien nipsujen reijästä ja hae lanka itsesi puolelle, lanka uudelleen koukulle ja vedä koukulla olevien lankojen läpi.)

Tämän jälkeen tee 1 ketjusilmukka.
Ota kaksi nipsua ja aseta ne oikeat puolet vastakkain ja pujota edellisten nipsujen ´alle´. 

Tee 2 ks kuten aiemmin niin, että koukku menee neljän nipsun ja reijän läpi hakemaan lankaa. 

Tälläiselta näyttää kun nipsut avataan. Käsiala kannattaa pitää melko löysänä, muuten nipsujen avaaminen on hankalaa, eikä valmis pinta ´elä´ yhtään.

Jatka nipsujen lisäämistä, aina virkaten 2ks ja 1kjs.

 Kun työsi on tarpeeksi pitkä, älä lisää enää nipsuja, vaan virkkaa 2ks viimeisten kahden nipsun jälkimmäiseen koloon.

Tämän jälkeen virkkaa 2kjs. Näillä siirryt seuraavalle kerrokselle.

Ota uusi nipsu (vain yksi!)

 Aseta uusi nipsu edellisen kerroksen viimeisen nipsun kanssa oikeat puolet vastakkain (samoin päin) ja virkkaa 2ks näiden kahden nipsun ensimmäiseen koloon.

Kannattaa tarkistaa, että nipsut ovat samoin päin.

 Jatka nipsujen lisäämistä yksi kerrallaan ja kun pääset kerroksen loppuun, virkkaa 2kjs ja jatka kuten edellä.

Kaiutin

Johdanto

Kun kuulimme, että valmistaisimme kaiuttimen ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. Olin juuri saanut hieman rohkeutta mennä teknisentyönluokkaan ja käsitellä käsityökaluja. Olin ollut onnesta sykkyränä, kun sain ledivaloni toimimaan, sillä tein elektroniikka-juttuja toista kertaa elämässäni. Nyt meidän pitäisi valmistaa kaiuttimen piirilevy ja juottaa kaikki mahdolliset kummalliselta kuulostavat komponentit siihen sekä valmistaa kaiuttimille ja piirilevylle kuori ja käyttää vielä koneita sen valmistamisessa. Siinä oli tekstiilipuolella sulavasti liikkuvalle opelle haastetta kerrakseen. Muistin nähneeni ensimmäisellä Rauman lähiopetuskerralla Finlaysonin kankaalla tehdyn kaiuttimesta ja se vei heti sydämeni. En uskaltanut lähteä suunnittelemaan mitään liian haasteellista, joten ajattelin yksinkertaisen mallin olevan sopivin omille taidoilleni. Halusin ehdottomasti yhdistää ihanaa mustavalkoista kangasta kaiuttimeeni, jotta saisin juuri sellaisen tietyn ´ilmeen´ kaiuttimelle. Ennen mustavalkoiseen suunnitelmaan päätymistä mietin 60-lukulaisen pyöreän tai pyöreäkulmaisen kaiuttimen tekemistä. Mutta nopeasti tajusin, etten osaisi valmistaa sellaista. Ehkä sekin kertoo jotakin taitojen karttumisesta, että ymmärtää mihin omat taidot riittävät.

1. Oman oppimis- ja työprosessin kuvaus

Kaiuttimen valmistusprosessissa opin todella paljon. Koska työ sisälsi monipuolisesti sekä elektroniikan että puuteknologian sisältöjä, siinä myös oppi paljon. Puuteknologian puolelta uusia asioita olivat mm. koneiden käyttö mm. hiomakoneen, sirkkelin sekä jyrsimen käyttö sekä elektroniikan puolelta piirilevyn valmistaminen, komponentteihin tutustuminen sekä juottamisen perusasioiden syventäminen. 

Puuteknologian puolelta mittojen miettiminen kaiuttimelle oli haastavaa. Koska suunnitteluvaiheessa emme tienneet piirilevyn kokoa, kaiuttimien kokoa tai sitä kuinka paljon ne tarvitsisivat yhdessä tilaa. Myös kaiuttimien asettelu kaiutinkoppaan oli eräs asia, jota pohdin pitkään. Jos olisin asetellut kaiuttimet vastakkain sen sijaan, että laitoin ne vierekkäin, olisin saanut kaiutinkopasta pienemmän, joka oli alkuperäinen toiveeni. Mutta päätin (siinä toivossa, että äänenlaatu olisi parempi) laittaa kaiuttimet perinteisesti vierekkäin. Onkin mielenkiintoista kuulla, miltä kuulostaa ne kaiuttimet, joihin laitettiin kaiuttimet vastakkain. 

Puuteknologian puolelta kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Sain kyllä valmistettua helposti kaiuttimen rungon liimapuulevystä. Poratappiliitoksia oli valtaisa määrä ihmiselle, joka on onnistunut saamaan kaikki aiemmat poratappiliitoksensa vinoon tai menemään pieleen jollakin muulla tavalla. Mutta nekin sujuivat ihan mallikkaasti, jopa hervottomien naurun pyrskähdystenkin saattelemana. Kun olin saanut laatikkoni rungon valmiiksi ja kaikki reunat hiottua todella sileiksi, meille esiteltiin jyrsin ja ajattelin, että saisin sittenkin pyöreät kulmat kaiuttimeeni. Olin hylännyt ajatuksen suunnitteluvaiheessa, koska luulin, ettei se olisi tappiliitoksen ja taitotasoni takia mahdollista. Mutta kun näin kuinka hienoja pyöristetyt kulmat olivat, halusin päästä kokeilemaan jyrsintä itsekin. En tajunnut, eikä meille sanottu, että kun jyrsii, pitää puun syiden olla tiettyyn suuntaan, jotta jyrsin ei revi reunoja. Ja minullapa sitten repi ja vieläpä todella pahasti. Pääsin siis tutustumaan pakkelin ihmeelliseen maailmaan, perusteellisesti. 

Käytimme aiemmassa projektissa kookosmaalia, johon olin ihastunut kovasti, joten halusin käyttää sitä myös tässä projektissa. Maalaamisen jälkeen ajattelin, että haluan vielä lakata pinnan, jotta se olisi mm. helppo pitää puhtaana ja pyyhkiä pölyjä. Lakka oli ilmeisesti liian nopeasti kuivuvaa enkä osannut käyttää sitä oikein, sillä lakkapinnasta tuli epätasainen. Olin maalannut pinnan kolme kertaa ja lakannut sen neljä kertaa, enkä enää jaksanut taistella sen kanssa. Seuraava pohdinnan paikka tuli kun piti kiinnittää piirilevy kaiuttimen pohjaan. Koska ahtaaseen koteloon oli vaikea kiinnittää ruuveja tai nauloja päädyin lyhentämään nauloja, jotta sain ne nakuteltua edes jotenkuten pohjaan kiinni. 

Elektroniikan puolella kaikki oli vieläkin uudempaa ja ihmeellisempää. Piirilevyn valmistuksessa usko meinasi loppua, että sitä saataisiin koskaan toimivaksi. Prosessi vaikutti vaikealta ja monimutkaiselta, enkä vieläkään ole ihan varma ymmärsinkö prosessia. Juottaminen oli ennestään tuttua, mutta sen sijaan komponenttien asettelu ja sijoittelukaavio oli uutta, enkä aluksi meinannut ymmärtää siitä mitään. Kun pääsi perille ajatuksesta ja siitä, että kaaviota luettiin ´väärin päin´ piirilevyyn nähden, alkoivat hommat sujua. Riemulla ei ollut ajaa, kun kaiuttimen esitestauksessa kaiutin, eli piirilevy, juotokset, ym. toimi. Tajusin jopa siinä vaiheessa, kun kaiuttimen runko oli valmiina, miten puuttuvat piuhat ja komponentit kuuluu kiinnittää. Mutta kun testasin valmista kaiutinta, mitään ei kuulunutkaan. Onneksi facebookista sai apua ja kokenut kollega osaisi auttaa ja vika, virtapiuhan liitin oli väärin päin, oli pieni ja nopeasti korjattu. 

Olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Ottaen huomioon taitotasoni sekä kaiuttimen valmistamisen haasteellisuus olen todella onnellinen, että kaiutin toimii ja siitä tuli ihan hyvän näköinen. Suunnitelmani oli näköiseni ja pidän mustavalkoisuudesta sekä yksinkertaisuudesta. Pakkelit jäivät onneksi piiloon maalin ja lakan alle, eikä etupuolelle tullut onneksi mitään pahaa vekkiä. Pintakäsittelyyn en ole tyytyväinen, mutta en enää ehtinyt hiomaan ja lakkaamaan pintaa uudelleen. Ehkä käytössä pinnan epätasainen lakkapinta ei enää häiritse mutta nyt se pistää silmään. Äänenlaatu on hyvä, mutta hieman kumea ja kova. Sain vinkin, että kaiuttimen sisälle voisi laittaa jotakin pehmustetta pehmentämään ääntä. Suunnitteluprosessini oli melko kevyt, sillä valmis idea ohjasi suunnittelua. Kulmien pyöristys muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta, muuten valmistin suunnitelman mukaisen tuotteen. Toteutuksessa oli joitakin puutteita. Pintakäsittely sekä vielä heikot taidot koneiden käytössä vaikuttivat siihen, ettei jälki ole niin siistiä kuin se voisi olla. Elektroniikkaosuuteen olen tyytyväinen ja koen saaneeni hyvin tehtyä vaaditun vaikeahkon työn.

2. Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa

Koska en ole opettanut teknisiä töitä aiemmin, en tiedä kuinka paljon oppilaat osaavat ja kuinka vaativia tuotteita oppilaat osaavat valmistaa. Kaiutin on varmasti motivoiva ja innostava työ oppilaille valmistaa, mutta koen, että ainakin alakoululaisille työ on liian haastava ja aikaa vievä. Taitavan kuudennen luokan kanssa kaiuttimen valmistusta voisi ehkä harkita, jos oppilaat saisivat valmiit piirilevyt. Tosin oppilaille ei voisi suunnittelussa antaa ihan vapaita käsiä, sillä oppilaat voisivat helposti suunnitella liian haastavan kaiuttimen kopasta. Oppilaille voisi antaa tehtäväksi miettiä sen ulkonäköä, käytännöllisyyttä ja kestävyyttä eli tuotesuunnittelun perusasioita. Opettajalle jäisi helposti aika suuri osuus esivalmistelussa. Tosin olen huomannut, että oppilaat voivat tehdä virheitä ja pieniä epätäydellisyyksiä ja opettaja pystyy tiettyyn pisteeseen asti korjaamaan ne. Tosin kokemuksen puutteessa en ole ihan varma, kuin paljon tällaisen työn kohdalla opettaja pitää ja tarvitsee esityöstää materiaaleja oppilaita varten. Toisaalta minulla on ehkä naiivikin ajatus, että oppilas saisi tehdä mahdollisimman paljon itse ja opettaja tekisi mahdollisimman vähän oppilaan puolesta. 

Opittavia sähkötyön ja elektroniikan sisältöjä on valtavasti, joten sen suhteen työ on antoisa. Oppilaan pitää osata perusteet mm. juottamisessa, jotta näin haastavaa työtä voi edes harkita. En tiedä mitä tällaisen kaiuttimen komponentit maksavat, mutta kun rahat ovat tiukassa, menee tällaiseen työhön jo melko paljon materiaalia, niin puuta kuin elektroniikankin puolelta. Tosin työ on sen verran suuritöinen, että työtä olisi koko vuoden kestävä työ. Elektroniikkaosuuteen saisi mukavasti yhdistettyä laajankin teoriaosuuden, joka varmasti olisi tuotteen laadun huomioon ottaen motivoiva oppilaille. Oppilaat voisivat olla motivoituneempia, kun teoriaa pääsisi kokeilemaan käytännössä ja kohteena olisi valmistettava tuote. Lisäksi oppilaille voisi painottaa sitä, kuinka tärkeää on ymmärtää tällaisten arkipäiväisten tuotteiden eri ominaisuudet sekä mitä ja miten niitä valmistetaan ja mitä ne pitävät sisällään. 

Oppilaita ei olisi varmaankaan vaikea motivoida kaiuttimen valmistukseen ja suunnitteluun. Nuorilla on musiikkipuhelimia ja mp3soittimia ja olisi varmasti mukava soittaa musiikkia parempilaatuisista kaiuttimista kuin mitä puhelimen kaiuttimet ovat. Oppilaat ovat hyvin tietoisia erilaisista tuotteista mm. kaiuttimista. Oppilaiden kanssa voisi katsoa millaisia erilaisia kaiuttimia on olemassa, miltä ne näyttävät, kuunnella miten niiden äänet eroavat toisistaan. Oppilaat voisivat miettiä oman huoneensa sisustusta, värejä sekä muotoja, jotka sinne sopisivat ja käyttää niitä suunnittelun lähtökohtina. Opettaja voisi rajata muodon (suorakaide) ja antaa mitat, joita oppilaiden pitäisi käyttää. Haasteena olisi antaa oppilaille vapaa kädet tiettyjen rajojen sisällä. Kokoa rajoittavat piirilevyn ja kaiuttimien koko ja tämä on hyvä tehdä oppilaillekin selväksi.

Kriittisiä vaiheita kaiuttimen valmistamisessa on seinien sahaaminen suoraan, poratappiliitoksien harjoitteleminen ja sen eri vaiheet, jotta ne saadaan onnistumaan, pintakäsittely, elektroniikka-osuus sekä kokoaminen. Koska työ on melko monimutkainen ja sisältää paljon erilaisia vaiheita, on oppimisen kannalta työ todella monipuolinen. Työ sisältää mm. sahaamista, poraamista, juottamista, liimaamista, hiomista sekä pintakäsittelyä. Siinä on monta oppimisen ja opettamisen paikkaa. 

Oppilaiden arviointi käsitöissä on aina haastavaa. Opettaja arvioi montaa osa-aluetta; suunnittelua, valmistusta sekä lopullista tuotetta. Osaltaan arviointiin vaikuttaa myös oppilaan huolellisuus sekä innostuneisuus. Kaiutin sisältää moni erilaisia vaiheita ja vaatii oppilaalta monia erilaisia taitoja sekä erilaisten taitojen harjoittelua. Tämä asettaa haasteita myös opettajan arvioinnille. Työ on myös haastava opettajalle. Koska työ sisältää monia erilaisia vaiheita ja tekniikoita, se haastaa myös opettajaa; opettajan on hallittava monipuolisesti erilaisia tekniikoita ja asioita. 

Käsityön nelikenttä (Huovila ja Rautio, 2010).

Tavoitteet&arviointi

Tiedot ja taidot: piirilevy, komponentit, juottaminen, sahaaminen, hiominen, pintakäsittely, poraaminen, sähkökaavion lukeminen, tappiliitos.

Suunnittelun taidot: Käyttötarkoitukseen sopivan ja toimivan muodon suunnitteleminen sekä suhteuttaminen omaan taitotasoon. Esteettisyys.

Työskentelyn taidot: työskentelyn tarkkuus, vastuu työn suunnitelmallisesta valmistamisesta viimeisteltyyn lopputulokseen saakka, kokonaisen käsityöprosessin hallinta.

Kasvamisen taidot: omaan itseen sekä taitoihin ja taitavuuteen  luottaminen, kärsivällisyys, ilo omasta työstä ja sen tuloksista.  

3. Pohdintaa

Tämän hetkisen oman taitotasoni huomioon ottaen, en uskaltaisi lähteä toteuttamaan tätä kyseistä työtä oppilaiden kanssa. Koen, että työ oli haastava, sisälsi monia erilaisia vaiheita ja opin kaiuttimen valmistamisen aikana valtavasti. Oppilaille en osaisi selittää moniakaan elektroniikan alueen asioita tai ratkaista työn aikana syntyneitä ongelmia. Ehkä, jos meillä olisi facebookin tukiryhmä oman opetuksen tukena, josta saisi nopeasti apua, voisin harkita jonkin vastaavanlaisen työn valmistusta. Jos opettaja on lähes yhtä pihalla kuin oppilaat ei tämä tee vaikutusta. Voisin kuvitella, että jos pääsisin opettamaan teknistä työtä ja kehittämään omaa opettajuuttani teknisentyön opettajana, voisin muutaman vuoden jälkeen kokeilla jonkin hyvän ryhmän kanssa vastaavanlaista projektia.

Lähteet:

Huovila, R. Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Helsinki: WSOY.