Kaiutin

Johdanto

Kun kuulimme, että valmistaisimme kaiuttimen ajattelin, että mitäköhän tästäkin tulee. Olin juuri saanut hieman rohkeutta mennä teknisentyönluokkaan ja käsitellä käsityökaluja. Olin ollut onnesta sykkyränä, kun sain ledivaloni toimimaan, sillä tein elektroniikka-juttuja toista kertaa elämässäni. Nyt meidän pitäisi valmistaa kaiuttimen piirilevy ja juottaa kaikki mahdolliset kummalliselta kuulostavat komponentit siihen sekä valmistaa kaiuttimille ja piirilevylle kuori ja käyttää vielä koneita sen valmistamisessa. Siinä oli tekstiilipuolella sulavasti liikkuvalle opelle haastetta kerrakseen. Muistin nähneeni ensimmäisellä Rauman lähiopetuskerralla Finlaysonin kankaalla tehdyn kaiuttimesta ja se vei heti sydämeni. En uskaltanut lähteä suunnittelemaan mitään liian haasteellista, joten ajattelin yksinkertaisen mallin olevan sopivin omille taidoilleni. Halusin ehdottomasti yhdistää ihanaa mustavalkoista kangasta kaiuttimeeni, jotta saisin juuri sellaisen tietyn ´ilmeen´ kaiuttimelle. Ennen mustavalkoiseen suunnitelmaan päätymistä mietin 60-lukulaisen pyöreän tai pyöreäkulmaisen kaiuttimen tekemistä. Mutta nopeasti tajusin, etten osaisi valmistaa sellaista. Ehkä sekin kertoo jotakin taitojen karttumisesta, että ymmärtää mihin omat taidot riittävät.

1. Oman oppimis- ja työprosessin kuvaus

Kaiuttimen valmistusprosessissa opin todella paljon. Koska työ sisälsi monipuolisesti sekä elektroniikan että puuteknologian sisältöjä, siinä myös oppi paljon. Puuteknologian puolelta uusia asioita olivat mm. koneiden käyttö mm. hiomakoneen, sirkkelin sekä jyrsimen käyttö sekä elektroniikan puolelta piirilevyn valmistaminen, komponentteihin tutustuminen sekä juottamisen perusasioiden syventäminen. 

Puuteknologian puolelta mittojen miettiminen kaiuttimelle oli haastavaa. Koska suunnitteluvaiheessa emme tienneet piirilevyn kokoa, kaiuttimien kokoa tai sitä kuinka paljon ne tarvitsisivat yhdessä tilaa. Myös kaiuttimien asettelu kaiutinkoppaan oli eräs asia, jota pohdin pitkään. Jos olisin asetellut kaiuttimet vastakkain sen sijaan, että laitoin ne vierekkäin, olisin saanut kaiutinkopasta pienemmän, joka oli alkuperäinen toiveeni. Mutta päätin (siinä toivossa, että äänenlaatu olisi parempi) laittaa kaiuttimet perinteisesti vierekkäin. Onkin mielenkiintoista kuulla, miltä kuulostaa ne kaiuttimet, joihin laitettiin kaiuttimet vastakkain. 

Puuteknologian puolelta kaikki ei sujunut kuin Strömsössä. Sain kyllä valmistettua helposti kaiuttimen rungon liimapuulevystä. Poratappiliitoksia oli valtaisa määrä ihmiselle, joka on onnistunut saamaan kaikki aiemmat poratappiliitoksensa vinoon tai menemään pieleen jollakin muulla tavalla. Mutta nekin sujuivat ihan mallikkaasti, jopa hervottomien naurun pyrskähdystenkin saattelemana. Kun olin saanut laatikkoni rungon valmiiksi ja kaikki reunat hiottua todella sileiksi, meille esiteltiin jyrsin ja ajattelin, että saisin sittenkin pyöreät kulmat kaiuttimeeni. Olin hylännyt ajatuksen suunnitteluvaiheessa, koska luulin, ettei se olisi tappiliitoksen ja taitotasoni takia mahdollista. Mutta kun näin kuinka hienoja pyöristetyt kulmat olivat, halusin päästä kokeilemaan jyrsintä itsekin. En tajunnut, eikä meille sanottu, että kun jyrsii, pitää puun syiden olla tiettyyn suuntaan, jotta jyrsin ei revi reunoja. Ja minullapa sitten repi ja vieläpä todella pahasti. Pääsin siis tutustumaan pakkelin ihmeelliseen maailmaan, perusteellisesti. 

Käytimme aiemmassa projektissa kookosmaalia, johon olin ihastunut kovasti, joten halusin käyttää sitä myös tässä projektissa. Maalaamisen jälkeen ajattelin, että haluan vielä lakata pinnan, jotta se olisi mm. helppo pitää puhtaana ja pyyhkiä pölyjä. Lakka oli ilmeisesti liian nopeasti kuivuvaa enkä osannut käyttää sitä oikein, sillä lakkapinnasta tuli epätasainen. Olin maalannut pinnan kolme kertaa ja lakannut sen neljä kertaa, enkä enää jaksanut taistella sen kanssa. Seuraava pohdinnan paikka tuli kun piti kiinnittää piirilevy kaiuttimen pohjaan. Koska ahtaaseen koteloon oli vaikea kiinnittää ruuveja tai nauloja päädyin lyhentämään nauloja, jotta sain ne nakuteltua edes jotenkuten pohjaan kiinni. 

Elektroniikan puolella kaikki oli vieläkin uudempaa ja ihmeellisempää. Piirilevyn valmistuksessa usko meinasi loppua, että sitä saataisiin koskaan toimivaksi. Prosessi vaikutti vaikealta ja monimutkaiselta, enkä vieläkään ole ihan varma ymmärsinkö prosessia. Juottaminen oli ennestään tuttua, mutta sen sijaan komponenttien asettelu ja sijoittelukaavio oli uutta, enkä aluksi meinannut ymmärtää siitä mitään. Kun pääsi perille ajatuksesta ja siitä, että kaaviota luettiin ´väärin päin´ piirilevyyn nähden, alkoivat hommat sujua. Riemulla ei ollut ajaa, kun kaiuttimen esitestauksessa kaiutin, eli piirilevy, juotokset, ym. toimi. Tajusin jopa siinä vaiheessa, kun kaiuttimen runko oli valmiina, miten puuttuvat piuhat ja komponentit kuuluu kiinnittää. Mutta kun testasin valmista kaiutinta, mitään ei kuulunutkaan. Onneksi facebookista sai apua ja kokenut kollega osaisi auttaa ja vika, virtapiuhan liitin oli väärin päin, oli pieni ja nopeasti korjattu. 

Olen tyytyväinen kokonaisuuteen. Ottaen huomioon taitotasoni sekä kaiuttimen valmistamisen haasteellisuus olen todella onnellinen, että kaiutin toimii ja siitä tuli ihan hyvän näköinen. Suunnitelmani oli näköiseni ja pidän mustavalkoisuudesta sekä yksinkertaisuudesta. Pakkelit jäivät onneksi piiloon maalin ja lakan alle, eikä etupuolelle tullut onneksi mitään pahaa vekkiä. Pintakäsittelyyn en ole tyytyväinen, mutta en enää ehtinyt hiomaan ja lakkaamaan pintaa uudelleen. Ehkä käytössä pinnan epätasainen lakkapinta ei enää häiritse mutta nyt se pistää silmään. Äänenlaatu on hyvä, mutta hieman kumea ja kova. Sain vinkin, että kaiuttimen sisälle voisi laittaa jotakin pehmustetta pehmentämään ääntä. Suunnitteluprosessini oli melko kevyt, sillä valmis idea ohjasi suunnittelua. Kulmien pyöristys muuttui alkuperäisestä suunnitelmasta, muuten valmistin suunnitelman mukaisen tuotteen. Toteutuksessa oli joitakin puutteita. Pintakäsittely sekä vielä heikot taidot koneiden käytössä vaikuttivat siihen, ettei jälki ole niin siistiä kuin se voisi olla. Elektroniikkaosuuteen olen tyytyväinen ja koen saaneeni hyvin tehtyä vaaditun vaikeahkon työn.

2. Opittujen tietojen ja taitojen hyödyntäminen opetuksessa

Koska en ole opettanut teknisiä töitä aiemmin, en tiedä kuinka paljon oppilaat osaavat ja kuinka vaativia tuotteita oppilaat osaavat valmistaa. Kaiutin on varmasti motivoiva ja innostava työ oppilaille valmistaa, mutta koen, että ainakin alakoululaisille työ on liian haastava ja aikaa vievä. Taitavan kuudennen luokan kanssa kaiuttimen valmistusta voisi ehkä harkita, jos oppilaat saisivat valmiit piirilevyt. Tosin oppilaille ei voisi suunnittelussa antaa ihan vapaita käsiä, sillä oppilaat voisivat helposti suunnitella liian haastavan kaiuttimen kopasta. Oppilaille voisi antaa tehtäväksi miettiä sen ulkonäköä, käytännöllisyyttä ja kestävyyttä eli tuotesuunnittelun perusasioita. Opettajalle jäisi helposti aika suuri osuus esivalmistelussa. Tosin olen huomannut, että oppilaat voivat tehdä virheitä ja pieniä epätäydellisyyksiä ja opettaja pystyy tiettyyn pisteeseen asti korjaamaan ne. Tosin kokemuksen puutteessa en ole ihan varma, kuin paljon tällaisen työn kohdalla opettaja pitää ja tarvitsee esityöstää materiaaleja oppilaita varten. Toisaalta minulla on ehkä naiivikin ajatus, että oppilas saisi tehdä mahdollisimman paljon itse ja opettaja tekisi mahdollisimman vähän oppilaan puolesta. 

Opittavia sähkötyön ja elektroniikan sisältöjä on valtavasti, joten sen suhteen työ on antoisa. Oppilaan pitää osata perusteet mm. juottamisessa, jotta näin haastavaa työtä voi edes harkita. En tiedä mitä tällaisen kaiuttimen komponentit maksavat, mutta kun rahat ovat tiukassa, menee tällaiseen työhön jo melko paljon materiaalia, niin puuta kuin elektroniikankin puolelta. Tosin työ on sen verran suuritöinen, että työtä olisi koko vuoden kestävä työ. Elektroniikkaosuuteen saisi mukavasti yhdistettyä laajankin teoriaosuuden, joka varmasti olisi tuotteen laadun huomioon ottaen motivoiva oppilaille. Oppilaat voisivat olla motivoituneempia, kun teoriaa pääsisi kokeilemaan käytännössä ja kohteena olisi valmistettava tuote. Lisäksi oppilaille voisi painottaa sitä, kuinka tärkeää on ymmärtää tällaisten arkipäiväisten tuotteiden eri ominaisuudet sekä mitä ja miten niitä valmistetaan ja mitä ne pitävät sisällään. 

Oppilaita ei olisi varmaankaan vaikea motivoida kaiuttimen valmistukseen ja suunnitteluun. Nuorilla on musiikkipuhelimia ja mp3soittimia ja olisi varmasti mukava soittaa musiikkia parempilaatuisista kaiuttimista kuin mitä puhelimen kaiuttimet ovat. Oppilaat ovat hyvin tietoisia erilaisista tuotteista mm. kaiuttimista. Oppilaiden kanssa voisi katsoa millaisia erilaisia kaiuttimia on olemassa, miltä ne näyttävät, kuunnella miten niiden äänet eroavat toisistaan. Oppilaat voisivat miettiä oman huoneensa sisustusta, värejä sekä muotoja, jotka sinne sopisivat ja käyttää niitä suunnittelun lähtökohtina. Opettaja voisi rajata muodon (suorakaide) ja antaa mitat, joita oppilaiden pitäisi käyttää. Haasteena olisi antaa oppilaille vapaa kädet tiettyjen rajojen sisällä. Kokoa rajoittavat piirilevyn ja kaiuttimien koko ja tämä on hyvä tehdä oppilaillekin selväksi.

Kriittisiä vaiheita kaiuttimen valmistamisessa on seinien sahaaminen suoraan, poratappiliitoksien harjoitteleminen ja sen eri vaiheet, jotta ne saadaan onnistumaan, pintakäsittely, elektroniikka-osuus sekä kokoaminen. Koska työ on melko monimutkainen ja sisältää paljon erilaisia vaiheita, on oppimisen kannalta työ todella monipuolinen. Työ sisältää mm. sahaamista, poraamista, juottamista, liimaamista, hiomista sekä pintakäsittelyä. Siinä on monta oppimisen ja opettamisen paikkaa. 

Oppilaiden arviointi käsitöissä on aina haastavaa. Opettaja arvioi montaa osa-aluetta; suunnittelua, valmistusta sekä lopullista tuotetta. Osaltaan arviointiin vaikuttaa myös oppilaan huolellisuus sekä innostuneisuus. Kaiutin sisältää moni erilaisia vaiheita ja vaatii oppilaalta monia erilaisia taitoja sekä erilaisten taitojen harjoittelua. Tämä asettaa haasteita myös opettajan arvioinnille. Työ on myös haastava opettajalle. Koska työ sisältää monia erilaisia vaiheita ja tekniikoita, se haastaa myös opettajaa; opettajan on hallittava monipuolisesti erilaisia tekniikoita ja asioita. 

Käsityön nelikenttä (Huovila ja Rautio, 2010).

Tavoitteet&arviointi

Tiedot ja taidot: piirilevy, komponentit, juottaminen, sahaaminen, hiominen, pintakäsittely, poraaminen, sähkökaavion lukeminen, tappiliitos.

Suunnittelun taidot: Käyttötarkoitukseen sopivan ja toimivan muodon suunnitteleminen sekä suhteuttaminen omaan taitotasoon. Esteettisyys.

Työskentelyn taidot: työskentelyn tarkkuus, vastuu työn suunnitelmallisesta valmistamisesta viimeisteltyyn lopputulokseen saakka, kokonaisen käsityöprosessin hallinta.

Kasvamisen taidot: omaan itseen sekä taitoihin ja taitavuuteen  luottaminen, kärsivällisyys, ilo omasta työstä ja sen tuloksista.  

3. Pohdintaa

Tämän hetkisen oman taitotasoni huomioon ottaen, en uskaltaisi lähteä toteuttamaan tätä kyseistä työtä oppilaiden kanssa. Koen, että työ oli haastava, sisälsi monia erilaisia vaiheita ja opin kaiuttimen valmistamisen aikana valtavasti. Oppilaille en osaisi selittää moniakaan elektroniikan alueen asioita tai ratkaista työn aikana syntyneitä ongelmia. Ehkä, jos meillä olisi facebookin tukiryhmä oman opetuksen tukena, josta saisi nopeasti apua, voisin harkita jonkin vastaavanlaisen työn valmistusta. Jos opettaja on lähes yhtä pihalla kuin oppilaat ei tämä tee vaikutusta. Voisin kuvitella, että jos pääsisin opettamaan teknistä työtä ja kehittämään omaa opettajuuttani teknisentyön opettajana, voisin muutaman vuoden jälkeen kokeilla jonkin hyvän ryhmän kanssa vastaavanlaista projektia.

Lähteet:

Huovila, R. Hintsa, T. & Säilä, J. 2010. Kirja käsityöstä. Helsinki: WSOY.