Yksinkertaisia pelejä - KSP2 soveltava tehtävä

KSP2 kurssin soveltava tehtävä

Yksinkertaisia pelejä

Lähdin suunnittelemaan opetettavaa kokonaisuutta omista käsityötaidoistani. Alakoulun teknisen työn tunneista on aikaa ja okl:n teknisen työn demoista ei tunnu jääneen mitään mieleen, joten halusin projektin, jossa en hyppäisi liian suuriin saappaisiin.

Keskustelin erään koulussamme teknistä työtä opettavan opettajan kanssa siitä, mitä koulussa on aiemmin opetettu, mitä koulussamme tehdään aina teknisen työn tunneilla ja luokka-asteilla ja mitä hän suosittelisi minulle projektiksi. Aloitin osallistumalla kyseisen opettajan 5.vuosiluokan teknisen työn tunneille. Aluksi oli tarkoitus seurata yksi- tai kaksi kaksoistuntia, mutta päädyin olemaan tunneilla lähes kahden ja puolen kuukauden ajan; osin apuopettajana (omien taitojeni mukaan varmistellen ´oikealta´ opettajalta, etten neuvonut väärin), osin opettajana oman teknisen työn tehtäväni kautta. Tämä ratkaisu oli oikein loistava. Sain nähdä miten toinen opettaja muodostaa tunnin ja miten hän käsittelee erilaisia tilanteita. Kävin myös toisen opettajan yhdellä tunnilla seuraamassa ja näin taas toisen opettajan tavan opettaa ja tehdä töitä. Koin tämän oikein hyödyllisenä. Kokeneemman opettajan opetuksesta ja käytännöistä oppi itse valtavasti. Samalla tuli ajatelleeksi miten oman tuntinsa rakentaisi ja mitä kriittisiä kohtia tunneilla voi olla.

Omaksi opetettavaksi projektiksi valitsin kaksi erilaista peliä, joista oppilaat saivat valita kumman haluavat tehdä. Syy pelien valitsemiseen oli se, että oppilailla oli projektin aloitusvaiheessa vanhat työt vielä melkoisesti kesken, joten halusin valita pienen työn, joka ei veisi paljoa aikaa ja olisi realistinen käytettävissä olevaan aikaan ja materiaaleihin nähden. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että oppilaat saisivat tehdä vaikka molemmat pelit, jos aika vain riittäisi. Viidennen vuosiluokan oppilaiden keskeneräisenä työnä oli purjelaiva. Oli hauska seurata oppilaita ja heidän työskentelyään. Oppilaiden persoona näkyi heidän töissään ja työskentelyssään.  Ryhmässä oli kaksi tyttöä, joiden työnjälki oli aivan uskomattoman kaunista ja siistiä. Opettaja sanoikin, ettei ole nähnyt niin huolellista, siistiä ja taitavaa työskentelyä ja työnjälkeä kuin näillä tytöillä oli. Samalla muistin, että oppilaan persoona näkyy sekä suunnittelussa, että valmistusprosessissa sekä tietenkin valmiissa tuotteessa. Jäin miettimään kuinka paljon oppilaan oma persoona saa näkyä valmiissa tuotteessa. Kuinka pitkään opettaja voi ´lähettää´ oppilaat takaisin viilaamaan, hiomaan ja viimeistelemään työtään, jos oppilaan motoriikka on todella heikkoa? Missä menee raja, että tällainen viimeistely alkaa murentamaan oppilaan itsetuntoa? Ja kuinka pitkälle se on pedagogista, oppiaineen luonteeseen liittyvää ja oppilaan parhaaksi?

Pelit olivat Erakon-peli ja ristinolla (´jätkän shakki´)-peli. Erakon pelissä on pelilauta, jossa on 37 reikää ja 36 nappulaa. Pelilauta on liimalevyä tai leveää lautaa ja pelinappulat sahataan kapeasta rimasta. Reijät porataan pylväsporakoneella. Ristinollassa pelilauta on lautaa tai vaneria ja pelinappulat voivat olla sahattu pyörestä (isosta) tai neilskulmaisesta rimasta tai oppilaat voivat keksiä pelinappulat luonnosta. Pelinappuloita on vähintään 2 x 3 kappaletta. Tärkeää on, että pelinappuloita on yhtä monta samanlaista.

Käsityön nelikenttä (Huovila, Hintsa & Säilä, 2010);

Arviointi&Tavoitteet 

1. tiedot ja taidot;

* materiaali; vaneri tai ohut lauta, lakka, rima. Miten materiaali vaikuttaa sen käsittelyyn? Miten vaneria tulee sahata verrattuna lautaan?  Mitä ja miten työturvallisuuteen liittyviä asioita on otettava huomioon?

* tekniikat; mittaaminen ja merkkaaminen, sahaaminen suoraan, reikien poraaminen oikean syvyisiksi, sahaaminen oikeaan syvyyteen, pintakäsittely, värien käyttö.

* työvälineet; saha, pylväsporakone, hiomapaperi.

2. Suunnittelun taidot;

* esteettinen suunnittelu; värit, viimeistelyn huolellisuus.

*tekninen suunnittelu; miten huolellisuus vaikuttaa pelin toimivuuteen? Tuotteen käyttötarkoitus. Sahaamisen sekä poraamisen kriittiset kohdat.

3, Työskentelyn taidot; 

* työn tekeminen; huolellisuus, oma ideointi valmiin mallin kohdalla, ohjeiden noudattaminen.

* vastuu; työskentelytilan siisteys, kaverin auttaminen, työturvallisuus.

* arviointi; prosessin, työskentelyn sekä valmiin tuotteen arviointi. Itsearviointi opettajan arvioinnin lisäksi.

4. Kasvamisen taidot; ilo, kulttuuri, itsetunto, kestävä kehitys, kriittisyys, kärsivällisyys, huolellisuus.

Erakon pelin nappuloiden sahaamiseen teknisen työn opettajamme keksi nopean ja loistavan telineen, joka auttoi kapean riman sahaamisessa. Rima asetettiin palikoiden väliin, jolloin sen sahaaminen helpottui huomattavasti.

Koska olen tulokas teknisen työn puolella, en halunnut valita liian vaikeaa projektia. Halusin projektin, jonka itsekin osaisin valmistaa ja ohjata itsevarmasti. Halusin myös sellaisen projektin, jossa ei tulisi minulle liian vieraiden työkalujen käyttöä. Nyt kun olen opettanut tämän syksyn omaa teknisen työn ryhmää, olen kerännyt ja kasvattanut itsevarmuutta opettajana. Olen myös rohkeasti kysellyt kollegoiltani vinkkejä ja neuvoja opetukseen ja kokenut ne hyödyllisiksi. Olen myös saanut luvan ja mahdollisuuden mennä seuraamaan heidän tuntejaan aina silloin tällöin ja oppinut jokaisella kerralla jotakin. Joskus se on ollut pieni käytännön asia tai isompi idea tunnin aloittamisesta ja siitä, miten ohjata oppilaita yksilöllisesti. Kokeneemmalta opettajalta voi poimia ideoita ja vinkkejä ja soveltaa niitä omaan opetukseensa ja poimia itselleen ja omalle opettajan persoonalleen toimivimmalla tavalla.

Haasteena tälle oppimis- ja opetusjaksolle oli se, etten tuntenut oppilaita ennestään. Siksi halusin myös pitää projektin yksinkertaisena. Oppilaat olivat fiksuja ja motivoituneita ja ryhtyivät innolla hommiin. Toki ryhmästä löytyi muutama oppilas, jotka näpersivät yhtä pientä kohtaa koko tunnin juoruten samalla kaverinsa kanssa saamatta mitään aikaiseksi. Saimme muutaman hyvän pohdinnan ja aivoriihen aikaiseksi oppilaiden miettiessä miten peli kannattaa pintakäsitellä, jotta maalaus, lakkaus, petsi, tms. ei hankaloittaisi pelin pelaamista. Se oli itselleni loistohetki, kun oppilaat ryhtyivät pohtimaan asiaa yhdessä ja miettivät erilaisten vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia.

Peli-projektin motivointina voisi mielestäni käyttää sitä, että peli tehdään lahjaksi jollekin. Usein olen huomannut, että oppilaat tekevät huolellisemmin ja tarkemmin työnsä, jos jo alusta alkaen työ tehdään lahjaksi. Oppilaita siis näyttäisi motivoivan lahjaksi tekeminen. Samalla opettaja voisi ohjata oppilasta miettimään, miten työn, ja varsinkin valmiin mallin, voisi muokata lahjan saajan ´näköiseksi´ ja mieleiseksi. Oppilaat voisivat myös ideoida itse omia pelejään pienryhmissä ja keksiä pelilaudan, säännöt, nappulat, jne. Suunnitelmat ja ideat suunniteltaisiin ryhmissä (miksei vaikka käyttäen jotakin tietokoneen suunnitteluohjelmaa) ja jokainen saisi toteuttaa oman näköisensä pelin samasta pelistä, jota pelattaisiin samoilla säännöillä ja samalla idealla. Oppilaat voisivat pohtia yhdessä suunnitelmiensa heikkouksia ja vahvuuksia yhdessä ja kehittää sääntöjä ja ideoita pelin toimivuuden parantamiseksi.  Opettaja antaisi oppilaille tietyt rajat, joiden puitteissa toimia, esimerkiksi materiaalin määrän ja laadun. Tällöin toteutuisi hienosti ajatus kokonaisesta käsityöprosessista (Huovila, Hintsa&Säilä, 2010, 9). Mutta jos projektin muuttaisi tällaiseksi oppilaslähtöiseksi, se vaatisi tietysti enemmän aikaa ja opettajalta avointa mieltä sekä vahvaa oman alansa tuntemusta. Opettajalta vaadittaisiin myös vahvaa ohjausta, jotta oppilaiden ideat eivät lähtisi ihan maata kiertävälle radalle. Uskon, että tällainen projekti voisi toimia motivoituneen ja innostuneen sekä taitavan ryhmän kanssa. Mutta juuri tästä syystä opettajan on tunnettava oppilasryhmänsä hyvin; heidän vahvuutensa, heikkoutensa ja mahdolliset piilevät kykynsä. Valmiin mallin tarjoaminen toimii toisilla ryhmillä hyvin ja on opettajalle aina turvallista ja helpompaa.

Koulumme tekstiilityön opettaja antaa oppilaille oppimispäiväkirjan, johon oppilaat jokaisen kaksoistunnin jälkeen kirjaavat sen tunnin onnistumiset, oppimiset sekä kriittiset kohdat. Tällaista mallia voisi mielestäni hyvin käyttää myös teknisen työn tunneilla. Oppilas pääsisi pohtimaan omaa oppimistaan ja edistymistään. Kun työ on valmis, oppilas näkee oman kehityksensä ja pääsee reflektoimaan omaa oppimistaan. Uskon, että jos tällaisen ottaisi käytännöksi, oppilaan oppisivat analysoimaan ja huomaamaan oman kehityksensä ja oppimisensa paremmin, kun se tehtäisiin jokaisen työn kohdalla.

Työturvallisuus on asia, jota ei koskaan voida painottaa tarpeeksi. Oppilaat voisivat jo etukäteen projektia suunnitellessaan miettiä, mitkä kohdat työstä ovat sellaisia, joissa työturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Voisiko se, että oppilaat miettisivät etukäteen näitä työturvallisuus asioita muistuttaa oppilaita siinä kohtaa kun he tekevät työtä työturvallisuusasioista entistäkin paremmin? Itse ja muut koulumme teknisen työn opettajat painotamme oppilaille työturvallisuus asioita joka tunti. Usein nämä painotukset ja muistutukset tulevat ´ylhäältä´- opettajalta. Jos oppilaat miettisivät itse mitkä asiat ovat vaarallisia ja miten niitä huomioidaan, opettaisi oppilaita mahdollisesti kiinnittämään huomiota asiaan entistäkin paremmin. Olen huomannut, että vahinkoja sattuu (ja jostain syystä jotkut lapset ovat erityisen tapaturma-alttiita ja teknisen työn luokan ensiapukaapista on kaivettu ainakin sitä laastaria), mutta myös sen, että kun vahinkoja sattuu, niin muut oppilaat osaavat olla todellakin tarkkoina kyseisen työvaiheen kohdalla. 

Haasteena teknisessä työssä on myös se, miten saada oppilas itse tarkastelemaan omaa työnsä laatua. Itse olen tarkka ja mielestäni tarkkuus ja huolellisuus ovat tärkeä osa käsityökasvatusta. Toki oppilaan oma ´käsialakin´ saan ja sen pitää näkyä. Mutta miten saada oppilas itse pohtimaan ja analysoimaan sitä koska työ on valmis ja hyvä seuraavaa työvaihetta varten valmis, eikä aina menisi opettajalle kysymään ”onko tää jo hyvä?”. Toki on opettajan tehtävä ohjata oppilasta, mutta joskus tuntuu siltä, että oppilaiden pitkäjänteisyys on melkoisen heikkoa. Tämä voisi olla eräs kasvatuksellinen tavoite teknisen työn ja erilaisten projektien kohdalla.

Kaiken kaikkiaan koin keväisen seuraamisjakson todella hyödyllisenä. Jokaisessa alakoulun opetettavassa aineessa pitäisi päästä seuraamaan toisia opettajia heidän työssään. Näkemään miten he opettavat, miten he opettavat, mitä tekniikoita ja mitä kikkoja heillä on käytössään. Opin varmasti parin kuukauden aikana kahdelta teknisen työn opettajalta enemmän kuin voisin itsekseni kokeilemalla oppia muutaman vuoden aikana. Jokaisella opettamallani tunnilla opin jotakin. Joko loistavana ideana ja onnistumisena tai kantapään kautta.  Ja jokaisella tunnilla jota tulen opettamaan, tulen varmasti oppimaan jotakin. Toivottavasti kuitenkin enemmän noiden loistavien ideoiden ja onnistumisten kautta.

Lähteet;

Huovila, R., Hintsa, T. & Säilä, J, 2010. Kirja Käsityöstä. WSOYpro.